Pikkupojasta tuli isä, tytön ja pojan.

Äiskä ja lapsukaiset

 

 

Hupin varpajaiset ei tosin ehkä mennyt ihan Hupin suunnitelmien mukaan. Illan ohjelma kun ei muuten poikennut normaalista mutta suihkuun tuo joutui.

Voi hyvän tähden sentään, mikä karvamäärä molemmista noutajista lähti pesun jälkeen (Hurrikin siis pääsi pesulle)!! Hupi rupeaa perinteen mukaan näyttämään taas karkeakarvaiselta noutajalta ja Hurri jääkarhunpoikaselta. Hupia jo siisteinkin itse, Hurri kun pääsee huomenna malliksi Porin kultaisten trimmausluennolle. Riikka soitti alkuviikosta, onko pojissa karvaa, kun tarvitsisi mallin. Jaa onko? Eihän noita ole trimmattu ties koska. No, nyt tuli tilanteeseen muutos.

Hiukan kyllä harmittaa, etten ottanut kuvaa ennen pesua. Olis saanut hyvin kuvan, miltä näyttää paskainen, trimmaamaton kultainen ja huomisen jälkeen sitten sen toisen ääripään. Se vesi, mikä koiruuksista lähti oli tummanruskeaa… mietin kyllä olisinko ottanut talteen, niin olis voinut istuttaa kukkia siihen multamäärään ihan helpolla ;O) No, jos muistaisi ottaa edes ennen trimmiä ja trimmin jälkeen kuvat. Hupista tämäkään ei tosin enää onnistu mutta vakuutan teille, että metsänpeikostakin tuli ihan koiran näköinen ja näyttäisi sillä olevan kaulakin…

Antoisa treenipäivä on takanapäin.

WeCAlaisia oli kouluttamassa Tapio Mäntysalo. Olin ilmoittanut molemmat koirat, Hupi lähinnä siksi, että tuntuma pystyisi, josko vaikka löytäisi jostain taas aikaa treenailla agiliitoa senkin kanssa.

Treenit oli lyhyitä ja niissä keskityttiin siihen, miten koiran juoksulinja saadaan mahdollisimman lyhyeksi suhteessa nopeuteen.

Täytyy sanoa, että olen tyytyväinen molempiin koiriin mutta myös kouluttajaan. Tapio oli erilainen mutta ehdottomasti hyvä ja ajattelemisen aihetta antava kouluttaja, kuin mihin on ennen tullut törmättyä.

Hurjalla motivaatio ja vauhti säilyivät koko treenien ajan ja narupallokin oli kiinnostava huomattavan pitkän aikaa, jee!  Hupin kanssa ei yleensä ole motivaatio eikä vauhtiongelmaa, eikä ollut nytkään,  mutta nyt koiruus pysyi myös paketissa em. asioiden lisäksi =o)

Reissu Seinäjoen KV – näyttelyyn oli antoisa niin tulosten suhteen kuin muutenkin.

Hurjalle toinen SERT ja PU2, Hirmu ROP ja CACIB, ryhmässä ei enää sijoitusta tullut. Tuomari (Sakari Poti) mietti kyllä isän ja pojan sijoituksia, kummin päin laitetaan. Vielä veti isä pidemmän korren. Hurja on kyllä huomattavasti parempi esiintyjä kuin isänsä.  Toki Hirmukin on esiintymistään vanhemmiten parantanut mutta tuskin se koskaan tulee erityisemmin kehässä olemisesta nauttimaan. Hurja sitä vastoin esiintyy niin seistessä kuin liikkeessäkin enemmän kuin mielellään.

Pikelle ISO kiitos Hurjan esittämisestä PU – luokassa! Meni enemmän kuin hienosti =O) Kiitokset tietty myös matkaseurasta ja antoisista keskusteluista.

Arvostelut löydät kotisivuiltamme.

Jee!! Tänään meni Hurjan agiliidot hienosti!

Viime viikkoisten treenien jälkeen olin jopa hiukan pettynyt. Viime viikolla ei tuntunut sujuvan sitten mikään. Nyt Huua oli taasen oma reipas ja halukas treenikaveri.

Treenattavana oli hyppyhässäkkä, jonka olin ihan itse valinnut omille ryhmilleni.  Mukana radalla oli myös keinu ja kepit. Keinussa edelleen treenattavaa tammikuuta ajatellen, vaikka parempaan suuntaan ollaan menty jo hurjasti. Väliajoilla otettiin Hurjan kanssa pussia, joka menikin muutaman kerran (ja lihapullan) jälkeen kuin vanhalta tekijältä.

Tämän päiväsen jälkeen odotan innolla taas tilatun kouluttajan treenejä ja ehkä hiukan jo niitä loppiaiskisojakin.

Vähän tulee taas myöhässä nämä kuulumisten päivitykset. Mihin lie menee kaikki ”vapaa-aika”?!

Eli käytiin Hupin kanssa syksyn viimeiset hakukisat, jotka menivät tuloksesta huolimatta ihan kivasti. Kisat oli Kangasalalla ja aikaisin sai perillä olla. Kello soi aamulla 03:45… Hurja lähti mukaan seuraneidiksi, Hurrin ja Hirmun jäädessä nauttimaan ihanasta rauhasta.

Yksi ukko jäi metsään. Ehdin kyllä lähettää vasemmalle 300m:ssä mutta koiran edettyä 20-30m, kuului selän takaa “aika”. Siellähän se viimeinen ukko oli.

Tuomari tykkäsi työskentelystä, joskin ehdotti, että 5km pyörälenkki ei olisi ennen kisaa pahitteeksi… Hupi nimittäin rupesi työskentelemään ”heti” 150m kohdalla. Sitä ennen oli enempi vähempi juoksentelua.  Oltiin aamuryhmän viimeisinä, eli kuudentena painuttiin metsään.

Ilmaisuissa taas moitittavaa, sekä tuomarin että omastakin mielestä. Kuulolla olisi voinut tuomarin mielestä olla paremmin, itse olen kohtalaisen tyytyväinen, hallittavuus paranee koko ajan.

Tottikseen ja esineisiin ei menty, vaan lähdettiin maittavan ruuan jälkeen kotia kohti. Kiitokset järjestäjille kokeista kokonaisuudessaan, erityisesti pidin maastosta! Kisakumppaneille kiitokset hyvästä ja viihdyttävästä seurasta ;O)

Ja tulihan se ”jotain pitää aina sattua” hoidettua pois kuleksimasta Tampereen kohdilla =0/

Nyt panostetaan treenaamiseen, erityisesti tuohon ilmaisupuoleen, kunto tuntuisi olevan aika mallillaan ja hallintakin menossa tosiaan parempaan suuntaan.