24.9. korkattiin peltolenkit, kun omatkin pellot kuivuivat vihdoin sen verran, että pääsivät puimaan.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Oli porukka onnesta sekaisin. Peltolenkit on meillä syksyn huippuja, kun nuorisokin saa juosta mielin määrin. Metsässä tuota kilpajuoksua rajoitan, ettei satu vahinkoja, sen verran rajua meininki välillä on.

Pari kuvaa lenkiltä maistiaisiksi, kotisivujen galleriasta löytyy kaikki kuvat.

 

 

 

 

 

 

Sienilenkeillä käydään melkein joka päivä. Jos ei keräämässä, niin tarkistelemassa sienitiluksia. Eilenkin oltiin tiluksilla ja tänään täytyi ottaa koppakin mukaan. Sateet on tehneet tehtävänsä ja suppilot oli kasvaneet hurjasti. Pikkusen ongelmallista tuo sienestys on silloin, kun on koko porukka mukana. Tulee melko helposti sienimuhennosta. Ja vinkkinä niille, jotka ei suppilovahveroita ole helpolla löytäneet: Siellä missä noutaja pyörii koko sielunsa innolla sammaleessa on todennäköisesti metsän paras suppilotilus…

Sienilöisistäkin vielä kuva:

 

Nämä pääsevät kuhafileiden kanssa uuniin.

 

Ai niin, Hirmu starttaa (toivottavasti) elämänsä viimeisissä kisoissa viikonloppuna